Juuri nyt

Luminen kaupunki tarjoaa nyt upeita kuvauspaikkoja lumilautaleffoille – Video: Näin snoukataan Helsingin Arabiassa

Kaikki lähtee siitä, että kaivetaan portaat esiin lumen alta. Se vaan näyttää paremmalta videossa, kertoo Ville Mustonen.

– Jos portaat ei näy, on tässä reilin luona vain muodoton massa lunta. Ihan kuin olisi rinteessä. Pitää näkyä, että ollaan kaupungissa, järvenpäälainen Mustonen avaa lumilautaelokuvien estetiikkaa.

Arabianmäen puiston portaat Helsingissä on melko kuvattu paikka, joten urakka on tällä kertaa helppo: viime päivien laskijat Eero Ettalaa myöten ovat ehtineet jo tehdä suurimman työn portaiden kaivamisessa esiin lumen alta.

Snoukkapiireissä on monta kirjoittamatonta sääntöä. Yksi niistä on se, että lumilautaelokuvat on kuvattu muualla kuin laskettelukeskusten valmiissa ja viimeistellyissä rinteissä. Se olisi liian helppoa. Siksi snoukkaleffojen kuvaajat etsivät koko ajan uusia kuvauspaikkoja kaupungeista: jyrkkiä kaiteita kerrostalojen keskellä; seiniä, joista ottaa vauhtia sekä puuterilumen peittämiä lähiömäkiä.

Suomen lumisille kaduille tullaan kuvaamaan snoukkaleffoja ulkomailta asti. Näin on tehty jo ainakin 15 vuoden ajan, sanoo Lumilautaliiton toiminnanjohtaja Tiina Lindström.

– Meidän lumilautailijat saavat videoillaan hyvää näkyvyyttä kansainvälisesti. Nämä paikat tulevat tutuksi videoiden välityksellä ja ulkomaalaiset laskijat haluavat tulla tänne laskemaan samoja mestoja, sanoo Lindström.

Henna Ikola
Henna Ikola tähtää Pekingin olympialaisiin 2022.Antti Kolppo / Yle

15-minuuttista leffaa kuvataan koko talvi

Jos kaikki menee nappiin, hyvinkääläinen Henna Ikola nähdään Pekingin talviolympialaisissa. 20-vuotias Ikola on snoukannut lapsesta asti ja nyt hän edustaa Suomea aikuisten maajoukkueessa. Kaduilla hän on laskenut ja kuvannut kolmisen vuotta Labyrinth crewn nimiin.

– Tykkään siitä, että kun on nähnyt paljon vaivaa spotin rakentamiseen ja päivän päätteeksi näkee valmiin klipin. Se on tosi hyvä fiilis, sanoo Ikola.

Joskus spotin eli kuvauspaikan rakentamiseen voi mennä monta tuntia ja pimeä ehtii tulla ennen kuin päästään edes kunnolla kuvaamaan. Se on paljon työtä viiden sekunnin videoklippiä varten.

Siksi yhden 15-minuuttisen snoukkaelokuvan tekemiseen voi mennä crewltä eli lumilautaporukalta yksi kokonainen talvi. Yksi temppu per henkilö per kuvauspaikka. Seuraavana päivänä etsitään uusi kuvauspaikka ja aloitetaan kuvauspaikan rakentaminen taas alusta.

Harva ulkopuolinen ymmärtää, kuinka tärkeää visuaalisuus on lumilautailussa. Videoissa ja kuvissa on tietty estetiikka: lisää sääntöjä siitä, mikä näyttää hyvältä ja missä asennossa vaikkapa käden tulisi olla ilmassa.

Kumpi on tärkeämpää: kuvaaminen vai laskeminen?

– Kyllä minulle laskeminen on aina ollut ykkösjuttu. Kuvaaminen tulee siinä sivussa, sanoo Ikola

Henna Ikola lumilautailee Arabianmäenpuistossa
Suomen lumiset kadut houkuttelevat snoukkaleffojen kuvaajia ulkomailta asti.Antti Kolppo / Yle

Tosi monesti jengi luulee, että me olemme rikkomassa tai sotkemassa paikkoja, vaikka niin ei ole. Henna Ikola

Eniten Henna Ikolaa tai ketä tahansa katulaskijaa ketuttaa, jos kuvauspaikalta tullaan häätämään juuri kun portaat on saatu kaivettua esiin ja hyppyri valmiiksi. Kaikki kaupunkilaiset eivät arvosta katulaskemista. Ikolan mukaan kyse on pitkälti väärinymmärryksestä.

– Tosi monesti jengi luulee, että me olemme rikkomassa tai sotkemassa paikkoja, vaikka niin ei ole. Kyllä me siivoamme jälkemme ja jätämme paikat vähintään yhtä hyvään kuntoon kuin ne olivat, sanoo Ikola.

Yksi kirjoittamattomista säännöistä on nimittäin se, että kuvauspaikka jätetään siihen kuntoon kuin se oli tullessa. Hyppyrit ja muut rakennelmat puretaan, etteivät ohikulkijat satuta itseään.

Usein käy niin, että itse laskemiseen jää kuvauspäivinä melko vähän aikaa. Kun temppu on onnistuneesti purkissa, on aika lähteä pois. Mutta ei hätää: jos kadulla ei pääse laskemaan tarpeeksi, osa katulaskijoista menee vielä kuvauspäivän päätteeksi Talman tai Serenan rinteisiin.

Lähde: Yle

Leave a Comment

error: Content is protected !!