Juuri nyt

Perustuslakivaliokunnan piinaviikot – Viisi pointtia plus bonuspointti: Kaatuuko sote vai eikö se kaadu?

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kello raksuttaa nyt kiusallisen nopeasti. Eduskuntavaalit painavat päälle, ja sitä ennen valiokunnan olisi saatava pöytänsä puhtaaksi.

Valiokunta kuulee asiantuntijoita ja luonnostelee lausuntoaan siitä, onko maakunta-soten perustamiselle vieläkään oikeudellisia edellytyksiä.

Perustuslakivaliokunta pani viime kesänä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnoksen tylysti takaisin uuteen valmisteluun sapekkaan ohjeistuksen säestämänä.

Perustuslakivaliokunnan – ja sen kuulemien asiantuntijoiden – erityisenä päänsärkynä on viisi kiperää asiakokonaisuutta. Tämä artikkeli perustuu laajaan taustakekustelukierrokseen suomalaisten perustuslakieksperttien kanssa.

1. Notifikaatio

Perustuslakivaliokunta on vaatinut sosiaali- ja terveysvaliokuntaa tutkimaan tarkasti, tulisiko maan hallituksen tehdä sote-mallistaan EU:lle ennakkoilmoitus eli notifikaatio.

Näin Suomi saisi komissiolta varmistuksen siitä, onko nyt tekeillä oleva malli sopusoinnussa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa. Kyse on ennustettavuudesta, oikeusvarmuudesta.

Maan hallitus sekä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat yhä sitä mieltä, että notifikaatiota ei tarvita. Niiden mielestä ainakaan kaikissa maakuntien sotepalveluissa ei ole kyse sellaisesta EU:n kilpailulainsäädännön alaisesta yritystoiminnasta, jossa valtiontuet ovat kiellettyjä.

Notifikaatiokysymys jakaa perutuslakiasiantuntijoiden mielipiteet.

Toiset vaativat notifiointia, koska he pelkäävät, että Suomi ajaa nyt sammutetuin lyhdyin kohti tuntematonta. Jos sote-yritykset kantelevat komissiolle laittomaksi epäilemästään valtiontuesta tai tekevät siitä väitteen kotimaisessa tuomioistuimessa, piparkakkutalo saattaa romahtaa. On riskinä, että Suomi joutuu pakkoyhtiöittämään maakuntien sotetoimintoja EU:n määräyksestä – ja vastoin oman eduskuntansa tahtoa.

Toiset taas pitävät notifiointia tarpeettomana. EU:n perussopimukset kun lähtevät siitä, että sotejärjestelyt ovat kunkin jäsenvaltion itsenäiseen päätösvaltaan kuuluva asia. Nyt Suomessa järjestelmän ydin pysyisi entisenä – eli valtio ja verovelvolliset maksaisivat soten kustannukset julkisista varoista. Sote olisi siis jatkossakin tiukasti julkisen ohjauksen ja valvonnan piirissä olevaa toimintaa.

2. Asiakassuunnitelma

Asiakassuunnitelma on dokumentti, jonka on määrä kartoittaa ja täsmentää kulloisenkin ihmisen sote-palvelujen tarve ja toteuttaminen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan uuden mietintöluonnoksen mukaan asiakassuunnitelmaa ei tehtäisi kaikille – se tehtäisiin vain erityisen paljon sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitseville asiakkaille.

Perustuslakivaliokunta on vaatinut sosiaali- ja terveysvaliokunnalta yksiselitteistä vastausta kysymykseen, onko asiakassuunnitelma oikeudellisesti sitova vai ei.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastaus on nyt se, että asiakassuunnitelma ei ole oikeudellisesti sitova asiakirja. Asiakassuunnitelma ei siis perusta kenellekään uusia oikeuksia tai velvollisuuksia. Siitä tulee käytännössä hyvää tarkoittava toiveiden ja lupausten luettelo. Maakuntien vahvaa integrointi- ja kontollointivaltaa vaatineille uusi linjaus on takaisku.

Uhkana on, että asiakassuunnitelmasta tulee pelkkä aiemmin laadittujen asiakirjojen yhteenveto, jolla ei ole itsenäistä arvoa edes heille, joille se laaditaan.

3. Rahoitusjärjestelmä

Perustuslakivaliokunta tyrmäsi edellisen lakiluonnoksen rahoituspykälät kylmästi.

Maan hallituksen alkuperäinen esitys sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan ensimmäinen mietintöluonnos antoivat sote-palvelujen rahoituksessa ylimmän vallan, liki mielivallan, väljäsanaisesti valtiovarainministeriölle. Ministeriö olisi vain laskelmiensa perusteella ynnäillyt, millaisella rahasummalla maakunnan on pakko pärjätä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kirjoittanut pykäläluonnokset uusiksi. Viimeisimmässä versiossa todetaan, että maakunnalla on nimenomainen lakiin perustuva oikeus rahoitukseen. Sen pitäisi hillitä valtiovarainministeriön käskytystä.

Rahoituksen osalta on kuitenkin yhä epäselvää, milloin maakunta saa lisärahoitusta. Riittävätkö perustusvaliokunnalle sosiaali- ja terveysvaliokunnan uudet ilmavat sanakäänteet? Minkäänlaisia vaikutusarvioita muutoksista ei kenelläkään näytä olevan.

4. Tietosuoja

Viime vuoden toukokuussa voimaan tullut EU:n tietosuoja-asetus pani peukalon suuhun myös sote-valmistelijoille.

Arkaluontoisten tietojen suojaa on vahvistettava tuntuvasti järeämmin kuin alkuperäisissä sote-papereissa kaavailtiin.

Isona ongelmana ovat nyt sote-asiakkaiden profilointia koskevat pykälät. Ajatuksena on ollut, että sote-keskusten asiakkaat pisteytetään. Rahaa palveluntuottaja saisi pisteytyksen perusteella.

Jos asiakkaiden pisteytystä ei kyetä hoitamaan tietosuoja-asetuksen vaatimalla tavalla, valinnanvapausjärjestelmän rahoitusjärjestelmä murenee.

5. Itsehallinto

Kuntien ja maakuntien itsehallintoa koskevaa keskustelua on katupuheissa pidetty huuhaana, mutta valtiosääntöoikeudellisesti kyse on isosta asiasta.

Olisivatko perusteilla olevat maakunnat ihan oikeasti itsehallinnollisia? Monen mielestä eivät. Maakunnilla on tosin demokraattisesti valittu päätöksentekoelin, mutta rahoituksensa osalta ne ovat täysin valtion – eli valtiovarainministeriön – armoilla. Verotusoikeutta maakunnilla ei ole.

Maakunnilla ei liioin ole niin sanottua yleistä toimialaa, jonka puitteissa ne voisivat tarjota asukkailleen myös aivan ikiomia ja hyväksi harkitsemiaan palveluja.

Nykyisessä esityksessä kaikki maakunnan tehtävät ovat lakisääteisiä. Ja tuota lakisääteistä työtään maakunta tekee valtiovallan tiukassa ohjauksessa ja valvonnassa.

Myös nykyisten peruskuntien itsehallinnosta moni on huolissaan. Maakuntauudistus siirtäisi nykyisten kuntien ja kuntien asukkaiden itsehallinnon piiriin kuuluneita asioita maakunnille. Maakunnat taas ovat valtiovallan manuaalisessa ohjauksessa.

Kunnallinen itsehallinto ei siis siirry maakunnalliselle tasolle, koska maakuntien asukkaiden vaikuttamismahdollisuudet eivät ole samat kuin peruskunnissa.

6. Bonuspointti: Kaatuuko se vai eikö se kaadu?

Perustuslakivaliokunnan sielunmaisemasta perillä olevat tahot eivät suostu lyömään lukkoon lopullista arviotaan maakunta-sote-lakien kohtalosta.

Yle Uutisten haastattelemat perustuslakiasiantuntijat näyttäisivät sanakäänteidensä perusteella olevan kaikki enemmän tai vähemmän savolaisia.

Täydellistä haaksirikkoa ei kukaan ennusta. Maakunta-sotea on valmisteltu ja kokeiltu eri muodoissa suurella vaivalla ja suurella rahalla jo niin kauan, että äkkipysähdys saati peruuttaminen on käytännössä mahdotonta.

Monta vauhdikasta käännettä on kuitenkin vielä edessä ennen kevään eduskuntavaaleja. Työtä perustuslakivaliokunnalla on ennätyksellisen paljon.

Perustuslakivaliokunnan käsittelyssä on nyt vasta kaksiosaisen maakunta-sote-paketin ensimmäinen osa, niin sanottu maku-ykkönen. Se sisältää maakuntalain, sotejärjestämislain ja valinnanvapauslain.

Seuraavaksi valiokunnan pitäisi käsitellä niin sanottu maku-kakkonen. Se taas määrittelee kaikki muut – soten lisäksi – maakuntien hoidettavaksi suunnitellut tehtäväryhmät. Tehtäväryhmiä on 31. Kiperin kysymys maku-kakkosen kyljessä on Luova-paketti eli lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston perustaminen.

Ilman maku-kakkosta maakunta-sote on pelkkä tyhjä hökkeli, sote-rahaa jakava autiotalo, ilman viriiliä toimintaa ja valvontaa.

Lähde: Yle

Leave a Comment

error: Content is protected !!